Ajatuksia kasvatuksesta

Kasvattaminen ei ole niin helppoa, kuin luulisi. Narttukoiran omistaminen tuo helposti ajatuksen, josta se sitten kaikki lähtee. Näin kävi minullakin. Pentueen kasvatus on uskomaton kokemus, kun kaikki menee hyvin. Rahan lisäksi tarvitaan tilaa pentujen kasvamiseen rauhallisessa ympäristössä. Kasvava lauma hallitsee taloutta ja kaikki hoitotoimet, leikit ja pentueen kanssa eläminen ottaa elämästä huiman osan, jos se sitä rikastaakin.

Vastuu pennuista on ikuisuuskysymys. Hyvä kasvattaja jakaa aikaansa vielä vuosien kuluttua- jopa kasvatin kuoleman jälkeenkin. Vastuu on sinälläänkin suuri, ettei kasvatuksen välityksellä tieten tahtoen siirrä sairauksia tai huonoja ominaisuuksia. Elävä olento tarjoaa uutta tutkimista jatkuvasti eikä koira-asioissa pääse koskaan täysinoppineeksi, olipa yhteiselo miten pitkä tahansa. Kasvattajalla tulee olla halua ja aikaa etsiä tietoja kasvattamastaan rodusta, sen ruokinnasta ja hoidosta sekä lukemattomista muista asioista. Tiedon etsiminen ja sen välittäminen on jokaisen kasvattajan ja koiranomistajan kunnia-asia, arkipäivän rehellisyyttä.

Kasvattaja aina välittää uudelle pennunomistajalle omaa koirakulttuuriaan. Kasvattajan etuoikeus on välittää tietoa ostajalle. Suurin asia on se, että kasvattajan puoleen voi aina kääntyä; apua pitää tulla isompiin ja pienempiin murheisiin parhaimmillaan aina siihen saakka, kun koira siirtyy sateenkaarisillalle. Nykyaikana on paljon tietoa saatavilla kun vain tietää, mistä ja miten etsiä ja sen ääreen on hyvä opastaa jokainen koiranomistaja.

Vuosien kuluessa olen oppinut paljon ja saanut arvokasta tietoa kokeneemmilta kasvattajilta ja harrastajilta. Kiitos Satu, Bart, Taru, Mirjam ja lukemattomat muut tässä mainitsemattomat. Kasvatustyöni on ollut ja pysyy pienimuotoisena, pyrkien geenipoolin laajanapitämiseen, rotumääritelmän mukaisen malinoisin etsintään sekä perinnöllisten sairauksien välttämiseen. Pyrin tuottamaan keskivertokoiria, äärimmäisyyksiä välttäen.